Rakkaudesta veteen

Lähdin taas treenaamaan kisastartteja lähialueen kansallisiin kisoihin. Riihimäellä oli kivat pikkukisat, missä oli tarjolla paljon lajeja ja myös himoitsemani 200 RU. Kun osallistujalistat tulivat, ei kisa ollutkaan mikään pieni vaan melkein koko Etelä-Suomi oli päättänyt lähteä kisailemaan. Verryttelyssä oli porukkaa kuin pipoa ja en muista, milloin olisin tuollaisessa ahtaudessa verraillut. Ehkä kaksi kertaa pystyi uimaan koko piikin ilman häiriöitä. Leiristä olin ehtinyt jo hyvin palautua, mutta voimatreenistä oli paikat vähän tukossa. Uin ekaksi 100 SU ja hyvin lähti pyörimään. Keskityin vedenalaisiin delffareihin ja lopputyöntöön. Hyvin jaksoin painaa vikankin piikin ja hups! aika painui alle 1.17. Noin kovaa en lyhyellä ole uinut kolmeen vuoteen, bueno! 😊 Sitten sen ihanan, satuttavan ja hapottavan 200 rinulin kimppuun. Tuntuma veteen oli ihana, ei oikeestaan ollut ongelmia koko matkan aikana, hengitys kulki, vedenalaiset osuudet suunnilleen kohdillaan kaikki ja mikä parasta h...

Voi että leirielämä on sitten ihanaa! Taas päästiin Vierumäelle viikonlopuksi uimaan allasta edestakaisin hyvässä seurassa. Cetus Masters-leirit ovat jo perinne, kerran syksyllä ja kerran keväällä joka vuosi. En muista olleeni poissa kuin ehkä kerran tai kaksi viimeisen 15 vuoden aikana. Niin hienoa päästä treenaamaan rauhassa paljon ja kovaa ja päästä syömään valmiiseen pöytään. Värkkäsin ohjelmat vanhan kaavan mukaan: kaikkia tehoalueita, kaikkia lajeja ja kaikilla välineillä. 😃 Calm before a storm Valmennan näillä leireillä vedestä kun itsekin uin samat treenit. Porukka on jo tottunut systeemiin ja homma toimii kuin tanssi. Ainoa hankaluus taitaa joka kerta olla se, että kaikki eivät näe taululle kirjoitettua ohjelmaa. 😉 Tällä kertaa Stoppari pelasti meidät toimivalla tussilla ja jopas rupesi näkymään vähän kauemmaksikin. Toinen mahtava apu oli Marde-kello, joka väsymättä jaksoi huutaa lähtöjä. Perjantain kakkossettinä uitiin 10x satanen ja finsta. Tuntuma veteen oli hyvä...

Masters-kisoja on Suomessa kolme kertaa vuodessa: Viriilit Vinstat tammikuussa, lyhyen radan SM maaliskuussa ja pitkän radan SM lokakuussa. Pääkisat MM- tai EM-kisat osuvat vuodesta riippuen touko-syyskuun väliin. Tänä vuonna MM-kisat uidaan elokuussa Etelä-Koreassa. Kisatuntumaa pyrin yleensä pitämään yllä - yllätys, yllätys - kisoissa käymällä. 😄 Treeneissä harvemmin saa samanlaista fiilistä ja tehoa setteihin ja omaa rataa treeneissä ei saa kyllä koskaan. Kisapuvussa asuu myös sellainen henki, että kroppa ja mieli ovat kuin automaattisesti taistelufiiliksessä. Masters-lajeja tarjotaan monissa kisoissa, mutta olen viime aikoina rohkaistunut osallistumaan myös yleiseen sarjaan. Niissä kiritystä löytyy ja aina saa oman vauhtista seuraa. Lisäksi on aika siistiä istua siellä kokoontumisessa jopa 40 vuotta itseä nuorempien seurassa. 😊 Lempparikisapuvussa. Kuva: Marko Lysmä Tammikuun lopussa lähdettiin muutaman Masters-uimarin voimin Kirkkonummelle kisaamaan. Masters-lajeja ei o...

Taas pitää intoilla kuivan maan puuhastelusta. 😊 Viime syksynä kun voimapunnerrus-kisat olivat lokakuussa ohitse, oli taas aika päivittää PT Iiron kanssa saliohjelmia. Penkkipunnerrus pidettiin mukana kuvioissa, mutta lisäksi painopisteliikkeeksi otettiin leuanveto. Mua on leaunveto aina kiehtonut jollain tavalla ja ajoittain oon sitä treenannutkin, mutta lyhyissä pätkissä ja täysin ilman suunnitelmaa. Pikkutyttönä ennen murrosikää vedetty toistoennätys on 13 leukaa ja pienessä mielessäni mietin, että olisko vielä tässä iässä mahdollista toi enkka rikkoa. Ja ehkä osallistua joskus leuanveto-kisoihin. Ekaa kertaa treeniä lisäpainon kanssa Tehtiin ohjelmat niin, että vähitellen lisätään toistoja ja aloitellaan kevennetyistä leuanvedoista. Lähtötilanteessa pystyin vetämään kolme leukaa omalla painolla. Treeniä hidasti alun treeneissä pieni vamma oikeassa käsivarressa ja rakenne-ongelma mun kyynärpäissä, minkä takia leanvedot vastaotteella eivät oikein onnistuneet kivuttomasti. My...

Aikaisemmassa postauksessa  kertoilin miten totuttelin syksyn mittaan uimaan kylmässä vedessä. Talven tultua huomasin, että pystynkin uimaan avannossa 25 m ja jopa 50 m ilman totaalista kangistumista. Kisavietti nosti päätään. 😃 Alun perin mun piti uida Talviuinnin EM-kilpailuissa maaliskuun alussa, mutta kisat peruttiin. Joten kisanälkää tyydyttääkseni lähdin sitten uimaan Talviuinnin SM-kisoihin Turkuun, vaikka 24 tunnin hiihto oli siinä alla. Vierumäeltä tultua kotona lennokas kääntyminen ja hyppäsin Turun junaan. Siellä suoraan hotelliin ja kunnon unet. Turussa kisa-altaan äärellä Sunnuntaina rinulistille oli tarjolla 4x25 m viesti. Tän viestijoukkueen tarina alkoi Teneriffan leiriltä marras-joulukuussa, kun tikit kädessä en päässyt uimaan vaan vietin aikaa altaan reunalla. Siellä hiipi myös talviuinti-friikki Haamu, jonka kanssa juteltiin niitä näitä maan ja taivaan väliltä. Kerroin kylmäuinti-innostuksestani ja eipä aikaakaan kun mua jo houkuteltiin Suomen parhaase...

Niin se murmelipäivä taas koitti - pääsi kiertämään latua sydämensä kyllyydestä. Vierumäellä puitteet olivat kondiksessa ja lunta oli tarpeeksi. 4,8 km latu oli kunnossa ja maisema kaunis kuin mikä! Jenspan kanssa oltiin etujoukoissa ja saatiinkin varattua meidän Cetus Mastersien molemmille joukkueille (8+4) sama luentosali kuin viime vuonna majapaikaksi. Haettiin ajanottochipit ja goodiebägit ja suuntasin sitten voitelukopille molempien suksien kanssa. Koska hiihtokurssilla käyttämäni vapaan välineet olivat priimaa, vuokrasin ne Electrofitiltä . Hyvä, että oltiin ajoissa, sillä ajokeli ja muut yllättävät esteet tekivät sen, että porukkaa valui paikalle viime tipassa. Lennosta sitten pääsin meidän neljän hengen joukkueen aloittajaksi. Hölkkäsin voitelukopille hakemaan suksiani, mutta mun pertsoja ei näkynyt missään. Voitelija kertoi, että mun "mies" oli hakenut ne jo pois. No, siihen tokaisin, että hienoa, en tiennytkään, että mulla on mies. 😄 Siitähän sitten vitsin aih...

Viime vuoden 24 tunnin hiihdossa kun vetelin pertsaa siinä ladulla, ihailin ohi kiitäviä vapaan tyylin hiihtäjiä. Ai että, kun hienoilla tekniikoilla ja upeasti suksea liu´uttaen pyyhälsivät menemään. Itseä tietty vähän korpesi, kun tuli sellainen olo, että meen ihan etanavauhtia. No, etanavauhtia mä kyllä meninkin. 😄 Siinä hiihtäessä päätin, että kyllä minäkin vielä vapaata opettelen. Tämän vuoden koitoksen lähestyessä, joukkueemme kantava jäsen V järkkäsi meille ystävällisesti hiihtokurssin, mihin hyppien kiljuen riemusta lähdin heti mukaan. Leppävaaran urheilupuistossa kurssilla Kurssista vastasi Electrofit , mistä sai myös välineet lainaksi, jos ei niitä itsellä ollut. Sain alleni huipputason kapulat. Monot panoivat nilkkoihin alkuun, mutta kyllä niihin vähitellen tottui. Ekat liu´uttelut suksilla muistuttivat bambia. 😊 Jalat levisivät ja olo oli hutera. Sukset luistivat kyllä ihan älyttömän hyvin. Valkku Simo paimensi joukkoa taitavasti, vaikka porukka levisi välillä kuin...