Oivallus, salainen ase ja enkkoja

Lähdin taas treenaamaan kisastartteja lähialueen kansallisiin kisoihin. Riihimäellä oli kivat pikkukisat, missä oli tarjolla paljon lajeja ja myös himoitsemani 200 RU. Kun osallistujalistat tulivat, ei kisa ollutkaan mikään pieni vaan melkein koko Etelä-Suomi oli päättänyt lähteä kisailemaan. Verryttelyssä oli porukkaa kuin pipoa ja en muista, milloin olisin tuollaisessa ahtaudessa verraillut. Ehkä kaksi kertaa pystyi uimaan koko piikin ilman häiriöitä. Leiristä olin ehtinyt jo hyvin palautua, mutta voimatreenistä oli paikat vähän tukossa. Uin ekaksi 100 SU ja hyvin lähti pyörimään. Keskityin vedenalaisiin delffareihin ja lopputyöntöön. Hyvin jaksoin painaa vikankin piikin ja hups! aika painui alle 1.17. Noin kovaa en lyhyellä ole uinut kolmeen vuoteen, bueno! 😊 Sitten sen ihanan, satuttavan ja hapottavan 200 rinulin kimppuun. Tuntuma veteen oli ihana, ei oikeestaan ollut ongelmia koko matkan aikana, hengitys kulki, vedenalaiset osuudet suunnilleen kohdillaan kaikki ja mikä parasta hapot hyökkäsivät kunnolla vasta vikalla piikillä. Aika oli mukiinmenevä 3.06, mikä oli taas pari sekkaa kovempi kuin edellisenä vuonna. Hymy levisi entisestään. 😊 Vikana lajina puristin vielä 100 RU, mikä alkoi jo vähän painaa, mutta meni tuntumaan nähden kovempaa kuin oletin.

Tää suhde on ja pysyy!

Suurin oivallus kisoissa liittyy ihan veden ulkopuolella olevaan juttuun. Mulla on repun sivutaskussa aina kymmeniä hiuslenksuja. Suunnilleen joka kisareissulla aina joku häviää ja varasto hupenee. Nyt jossain lajien välissä keksin, että haa, lenksu sopii sormukseksi aivan loistavasti ja siitä se ei todellakaan häviä. 😊 Ehkä mun varastot pysyvät nyt paremmin tallella. Kokonaisuudessaan hienot kisat, ajat lupaavia ja kisajärjestäjän (Riihimäen uimaseura) panostus oli ihailtavaa. Iso hatunnosto vapaaehtoisille! Koko päivä kisoissa meni, mutta aika kului yllättävän nopeasti. Ja hyvin ehti kroppa palautua lajien välissä. Lisäksi löytyi höpöttelykavereita eri ikäluokista. 😁

Pukuhuoneen "glamouria"

Aiemmassa postauksessa kerroin, että en ole juurikaan makean perään, mutta jätskiä syön melkein joka päivä. 😃 Nyt oon kehittänyt jätskin syönnistä itselleni salaisen aseen. Empiiristen kokeiden perusteella uin aina kovaa, jos oon edellisenä iltana syönyt jätskiä... Kokeet jätskin laadun osalta ovat vielä kesken. Viriilit Vinstat hoituivat perinteisen herkku-trion ansiosta - Riihimäen kisojen laadun takasi Kolmen kaverin vegaaninen suklaa-pähkinäkinuskijätski. Äärettömän herkullista muuten. 😃 Ihmiskoe jatkuu.

NAM!

Sitten vielä otsikon mukaisesti enkkoja. Leuanvetotreeni jatkuu edelleen nousujohteisesti. Melkein joka viikko napsahtaa enkka tiskiin. Lisäpainoleuanvedossa nousi tänään 16 kg! Ja toistopuolella ollaan päästy jo yli 10 - videolla nousee 12 leukaa peräkanaa. Aika siistiä! 😃 Pikkutyttönä vedetty all-time enkka on jo ihan nenän edessä. Huikeeta kehitystä - vetää nöyräksi.



Ja vielä yksi: kylmäallas-enkka on nyt 1 minuutti. Erittäin cool! 😊



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vahvempi kuin koskaan ennen

Kakkua, kukkia ja kiitoksia

Tekevälle sattuu ... taas!