Rakkaudesta veteen

Viime vuoden 24 tunnin hiihdossa kun vetelin pertsaa siinä ladulla, ihailin ohi kiitäviä vapaan tyylin hiihtäjiä. Ai että, kun hienoilla tekniikoilla ja upeasti suksea liu´uttaen pyyhälsivät menemään. Itseä tietty vähän korpesi, kun tuli sellainen olo, että meen ihan etanavauhtia. No, etanavauhtia mä kyllä meninkin. 😄 Siinä hiihtäessä päätin, että kyllä minäkin vielä vapaata opettelen. Tämän vuoden koitoksen lähestyessä, joukkueemme kantava jäsen V järkkäsi meille ystävällisesti hiihtokurssin, mihin hyppien kiljuen riemusta lähdin heti mukaan. Leppävaaran urheilupuistossa kurssilla Kurssista vastasi Electrofit , mistä sai myös välineet lainaksi, jos ei niitä itsellä ollut. Sain alleni huipputason kapulat. Monot panoivat nilkkoihin alkuun, mutta kyllä niihin vähitellen tottui. Ekat liu´uttelut suksilla muistuttivat bambia. 😊 Jalat levisivät ja olo oli hutera. Sukset luistivat kyllä ihan älyttömän hyvin. Valkku Simo paimensi joukkoa taitavasti, vaikka porukka levisi välillä kuin

Vuoden ekat uintikisat ovat perinteisesti Viriilit Vinstat, joita on pidetty jo kymmeniä vuosia. Nimi juontaa juurensa Laaksolahden Viriin, joka oli yksi Cetuksen muodostaneista espoolaisista uimaseuroista. Kisaan kuuluu 50 jokaista lajia sekä 100 sekaria ja kaikki uivat ikään perustuvin pistein samassa sarjassa. Kisan aikana on aika haipakka tahti- lajit uidaan puolen tunnin välein eli aikailemaan mihinkään kohtaan ei saa jäädä. Lajin uitua reipasta tahtia verraamaan ja sit vaihtamaan simmaria. Kavereiden kanssa jutteluun ei myöskään jää aikaa, ohi mennessä huikkaillaan tsempit ja nopeet kuulumiset. Suunnittelin alun perin, että vaihdan simmarin joka välissä, mutta sen verran pukua pois kiskoessa ja uutta päälle laittaessa kuluu energiaa, että uin sitten finstat 2 + 2 ja sit sekariin vielä kuiva simmari päälle. Tyytyväisenä rinulin jälkeen Perhonen: Tätä uin yleensä kerran vuodessa ja joka kerta on ihan yhtä pihalla miten uidaan perhosta kovaa. Startissa olin nopea - niin

Ja tässä tulee vielä vika osa vuoden 2018 urheilullisista kohokohdista: Masters EM-uinnit Sloveniassa syyskuussa Vuoden kohokohtaan pääsin treenaamaan terveenä ja kutina kisoihin lähdettäessä oli sellainen, että hyviä tuloksia oli tuloillaan. Voimaharjoittelu oli tehnyt hyvää ja olo vedessä oli ollut jo pidempään vahva. Ainoa pieni epäilys oli, että olinko kaivellut nopeutta tarpeeksi esiin. Kisapaikka oli tuttu ulkoallas vuoden 2007 Masters EM-uinneista. Hotelli oli sopivan pyörämatkan päässä altaalta, Sohvi-teltta oli mukana Cetuksen mastersien tukikohtana ja maisemat olivat ehkä vielä kauniimmat mitä muistin. Tää oli mun 15. kerta Mastersien EM- tai MM-kisoissa. 200 rinulin startti, meikä radalla 1 sinimustassa simmarissa Suomi-lätsä päässä kädet ekana vedessä. :-) Kuva: Paul Wijnja Lämmittelylajina oli 50 rinulia, missä pääsi avaamaan paikkoja. 40 sekunnin raja jäi rikkomatta (aika 40,03), mutta nousin ennakkoajoista muutaman pykälän kympin sakkiin. Uinti tuntui

Vuoden 2018 urheilullisia kohokohtia osa 2: Helsinki 1952 avovesiuinti heinäkuussa Avovesiuintitapahtuma keskellä Helsinkiä on harvinaista herkkua. Helsinki 1952 uinnissa uitiin 1952 metriä Soutustadionin ja vanhan Hulmallahden puretun uimalan välisellä alueella. Tapahtumaan otettiin 52 uimaria ja lähtölaukaus tapahtui Helsingin olympialaisten 1952 hengessä ja kunniaksi samana päivänä ja samaan kellonaikaan kuin avajaiset silloin olivat. Ja mä sovin vielä hyvin siihen riviin ikäni (52) puolesta! 😄 Merivesi oli jopa kuumaa: 26 astetta. En muista koskaan Suomessa uineeni noin lämpimässä merivedessä. Ja tuulet olivat suotuisat niin, että levälautat olivat siirtyneet rannasta etelään. Loisto-olosuhteet siis avovesivauhdin testaamiseen. Nopeimmat naiset. Kuva: Outi Mäkinen Auringossa kelpaa paistatella uinnin jälkeen. Kuva: Outi Mäkinen Sain lähdön jälkeen vauhdista nopeesti kiinni ja kääntöpaikkaan asti pyrin pitämään vedon pitkänä ja säästämään vähän jalkoja. Kääntöpo