Vuosi kasassa osa 3








Ja tässä tulee vielä vika osa vuoden 2018 urheilullisista kohokohdista:

Masters EM-uinnit Sloveniassa syyskuussa

Vuoden kohokohtaan pääsin treenaamaan terveenä ja kutina kisoihin lähdettäessä oli sellainen, että hyviä tuloksia oli tuloillaan. Voimaharjoittelu oli tehnyt hyvää ja olo vedessä oli ollut jo pidempään vahva. Ainoa pieni epäilys oli, että olinko kaivellut nopeutta tarpeeksi esiin. Kisapaikka oli tuttu ulkoallas vuoden 2007 Masters EM-uinneista. Hotelli oli sopivan pyörämatkan päässä altaalta, Sohvi-teltta oli mukana Cetuksen mastersien tukikohtana ja maisemat olivat ehkä vielä kauniimmat mitä muistin. Tää oli mun 15. kerta Mastersien EM- tai MM-kisoissa.

200 rinulin startti, meikä radalla 1 sinimustassa simmarissa Suomi-lätsä päässä kädet ekana vedessä. :-)

Lämmittelylajina oli 50 rinulia, missä pääsi avaamaan paikkoja. 40 sekunnin raja jäi rikkomatta (aika 40,03), mutta nousin ennakkoajoista muutaman pykälän kympin sakkiin. Uinti tuntui viimeisiä vetoja lukuunottamatta irtonaiselta ja vahvalta. Hyvä aloitus! 😊 Päälaji 200 rinulia oli sitten seuraavana päivänä heti aamusta. Lämpötila vaihteli päivän aikana paljonkin, aamulla oli melko viileää, mutta sitten kun aurinko tuli esiin, niin tuli nopeasti kuuma. Vaatteita oli siis oltava riittävästi mukana. Cetuksen uusi parka oli kullanarvoinen. 😊 Pääsin uimaan kuumaan erään ja fiilis oli korkealla. Uinti tuntui alusta lähtien ihanalta! Sain hyvin pidettyä palautuksen pinnan suuntaisena, rytmin hyvänä ja vikaan käännökseen asti homma pysyi loistavasti kasassa. Hapot hyökkäsivät kunnolla vikalla finstalla ja lopussa ei jaksanut enää puristaa ja homma taisi vähän hajota. Olin loppuun asti pronssikamppailussa mukana ja tuloksena hieno 5. sija erittäin hyvällä ajalla 3.08,06. Hymyilin kuin hangonkeksi - sain kropasta irti sen mitä sieltä oli otettavissa. Kahden vaikean vuoden jälkeen oli älyttömän upeeta olla jälleen mitalikamppailussa mukana. 😃

Cetuksen Mix 4x50 vapariviestijoukkue

Vedin 100 ja 200 selkää sivulajeina ja niissäkin uin kovempaa kuin edellisenä vuonna ja sijoitukset kympin joukkoon. Jenspan kanssa pistettiin menemään kovaa vapariviestissä - molemmille parhaat viestiosuusajat pitkään aikaan. Hienoa! 100 rinulia oli koko kisan viimeinen laji. Kisaurakointi tuntui kropassa jo vähän, mutta ei häiritsevästi. Lähdin finstan rinulin Europan mestarin vierestä, joten vauhtia oli tiedossa. Ekan finsta meni rytmillisesti vähän nopeemmin kuin ajattelin, mutta pidin sitä sitten yllä loppuun asti kun jaksoin. Puolivälissä olin mestarin kannoilla ja tokalla puoliskolla sitten painelin ohi erävoittoon. Aika oli hieno, 1.26,46 - taas pari sekuntia kovempaa kuin edellisenä vuonna ja sekunnin verran pronssista sijalle 7. En olis voinut olla tyytyväisempi. 😊  Tulokset.

Avovesiuinteihin siirryimme sitten kuvankauniiseen Blediin. Ekaa kertaa EM-kisoissa tarjottiin kahta avovesimatkaa 3 km ja 5 km. Ilmoittautuessa pallottelin: kolmonen vai vitonen? Vitonen vai kolmonen? No, jos on vaikee päättää niin otin sit molemmat! Kolmonen uitiin ekaksi ja porukkaa kuhisi Bledin rannalla. Järjestelyt olivat priimaluokkaa, lähtökarsinat selkeät ja homma sujui kuin tanssi. Mun lähtöryhmä oli iltapäivällä ja pieni tuulevire nousi ennen starttia. Meidän ikäryhmä oli runsaan osallistujamäärän vuoksi jaettu arpomalla kahteen. Mulla oli vähän huonoa tuuria, koska suurin osa omantasoisista uimareista oli siinä toisessa ryhmässä. Kovat katosivat nopeesti horisonttiin ja aika yksin jouduin uimaan lähes koko matkan. Vesi oli lämmintä ja niin kirkasta, ettei oikein voinut uskoakaan. Veden alla näkyi joka suuntaan vaikka kuinka kauas. Aallokko haittasi varsinkin takaisin tullessa mutta ei häiriöksi asti. Paiskoin menemään niin paljon kuin lähtee ja olin maalissa enkka-ajalla 44.31. Muut suomalaiset heittivät vapaalle, mä olin ainoa vitosen uimari.

Kuvankaunis Lake Bled - avovesiuimarin paratiisi

Pelkäsin vähän miten siitä kolmosen uinnista palautuu, mutta aamulla ei ollut pientä jäykkyyttä lukuun ottamatta mitään ongelmia. Vitoselle oli kiva lähteä, kun ei tarvinnut aloittaa niin kovaa. Kovat ampaisivat jälleen infernaalista vauhtia liikkeelle, mutta nyt mulle löytyi seuraa. Mä seurasin yksiä jalkoja ja mun takana tuntui liikehdintää koko ajan. Reitti uitiin 500 m keskelle järveä, 2 km suoraan, 2 km takaisin ja 500 m rantaan. Suunnistaa ei juurikaan tarvinnut, koska vesi oli niin kirkasta. Puolimatkan käännöksen jälkeen tunsin, että nyt on tehtävä jotain, jos aion olla tästä letkasta ekana. Lisäsin vähitellen vauhtia ja aika nopeesti sain sitten ohitettua edelläolevan uimarin, joka olikin tuttu etelänaapurista. Olin sitten letkassa ekana ja pyrin kiristämään vähitellen. Tuntui siistiltä ohitella edellisessä lähtöryhmässä 20 minuuttia ennen lähteneitä miehiä. 😊 Vikan kääntöpoijun jälkeen huomasin, että saavutan edelläolevaa uimaria. Pistin kaikki voimat peliin, potkin mitä jaloista lähti, mutta ihan en saanut kiinni, vajaan sekunnin hävisin. Aika oli 1.17.39 ja sijoitus samoin kuin 3 km:llä 14. Fiilis oli uskomattoman hieno! Koko kisarupeama meni paremmin kuin odotin, palauduin lajeista yllättävän nopeasti ja kaiken kaikkiaan nostin tasoani joka lajissa. Ei voi sanoa muuta kuin erittäin bueno! 😃 Tulokset.

Mun loppukiri 5 km kisassa. Kuva: Sami Wahlman

Solvalla swimrun syyskuussa

Lähdin Solvallan sprinttimatkalle uintikaveri S:n kanssa. Me uidaan hyvinkin samaa vauhtia, mutta S kipittää menemään kuivalla maalla selvästi mua kovempaa. Köysi käyttöön siis ja mulle vetovuoro uinnissa ja S:lle juoksussa. Sain HUUB:in loistavan swimrun-puvun lainaan, jalat liikkuivat puvussa loistavasti ja muutenkin puku istui paremmin kuin muut puvut, mitä oon swimruneissa käyttänyt. Ilma oli viileähkö, mutta vedet kuuman kesän jäljiltä lämpimät. Tuuli oli navakkaa, parissa uinnissa päästiin ihan ratsastamaan aalloilla, eksoottista! Ekassa juoksussa ohitettiin yksi naispari, sen jälkeen ei naispareja ollut näkyvissä. Kivoja kamppailuja käytiin muutamien miesparien kanssa. Uinnissa aina ohitetiin ja juoksussa miehiä tuli vastaavasti selän takaa ohi. S:n kanssa yhteistyö sujui loistavasti, parissa uinnissa vähän sotkeuduttiin köyteen, mutta pari viimeistä uintia oli ihan täydellisiä. Juoksussa köpöttelin köyden perässä menemään ja hyvin jalka nousi vaativasta maastosta huolimatta. Koko kisan kohokohta tapahtui viimeisessä juoksussa kun ohitettiin yksi miespari! Siis ohitus kuivalla maalla, wau! 😊 Hilpaistiin maaliin hyvävoimaisina ja S:llekään ei tullut ollenkaan niin kylmä kuin oletettiin. Lopullisissa sijoituksissa oltiin naisten sarjan viides pari ja aikakin oli hyvä 2.33. Ei ollenkaan hullumpaa tätijoukkueelta. 😊  Tulokset.

Vedestä kuivalle maalle. Kuva: Marko Lysmä

Hienosti pärjättiin! Kuva: Marko Lysmä

Voimapunnerruksen SM-kisat lokakuussa

Näistä kisoista kerroinkin jo edellisessä postauksessa.
Tässä vielä muutama fiilistelykuva:






Masters pitkän radan SM-uinnit Turussa lokakuussa

Mastersien SM-kisat osuivat samaan viikonloppuun kuin voimapunnerruksen maksimi-SM-kisat. Lauantaina olin Viitasaarella nostamassa kisaa ja sunnuntaiksi järjestin itselleni täyden päivän Turussa - otin sitten kaikki lajit, mitä sinä päivänä oli tarjolla. Ihanaa oli tulla paikalle kesken kisojen, sain onnitteluja ja halauksia valtavasti. Uintiystävät te ootte💓. Ei sit muuta kuin kisaamaan laji kerrallaan. 100 vaparia viestissä, 100 rinulia, 200 selkää, 50 vaparia, 200 perhosta ja 50 selkää viestissä. Tekeminen oli tasaisen vahvaa, ainoastaan sprinttivapari tuntui tahmealta, pitkät matkat olivat hyviä. Kirsikkana kakussa 200 perhosessa syntyi Masters SE. Kroppa tuntui hakatulta, mutta suu oli korvissa. Jotain on tullut tehtyä oikein, kun jaksaa näin hyvin. 😊

Kuva: Marko Lysmä

Rakas kilpakumppani A ja minä 100 rinulin jälkeen. Kuva: Simo-Pekka Torsti

Vuosi 2018 olit mulle hyvä. Tervetuloa 2019! 😊







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tilanne on tämä

Keho puhuu

Tee - nee - riffa!! Ja kuinkas sitten kävikään