Talviuinnin MM - kultaa ja hopeaa

Viime vuonna olin ekaa kertaa talviuinnin SM-kisoissa ja kun en ihan jääpuikoksi jäätynyt niin tuntui luontevalta siirtyä isompiin karkeloihin MM-kisoihin. Harmittavasti SM- ja MM-kisat osuivat samalle viikolle helmikuun alussa, mutta suomalaisten osanotto MM-tasolla oli tästä huolimatta kiitettävää. Puitteet Slovenian Bledissä olivat hienot - järvi oli just niin kaunis kuin muistinkin edellisiltä vieraluilta Mastersien EM-kisoista 2007 ja 2018. Lunta ei sielläkään ollut, veden lämpötila 5 astetta ja 10 ratainen allas rakennettuna soutustadionin päähän järveä. Verryttelypäivänä kävin kokeilemassa ekaa kertaa elämässäni satasen rinulia. Hyvinhän se meni ja toi luottamusta kisasuoritukseen.

Valmiina kisaan MP:n ja Haamun kanssa.

Mun kisaurakka alkoi just sillä sataesen rinulilla. Yritin saada starttiasennon jotenkin tehokkaammaksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Ponnistus oli onneton ja lähdin aika nollasta liikkelle. Pyrin pitämään tempon samanlaisena kuin altaassa ja hyvin liukui noin 75 metriin saakka. Sitten alkoivat hapot hyökätä ja hyytyminen oli kirjaimellisesti jäätävää. Kylmässä kroppa ei pysty poistamaan maitohappoa yhtään. Loppuaika oli 1:38,19 ja tuloksena hopeaa. 😊 Venäläinen voittaja oli omaa luokkaansa ja ui aika hienosti negatiivisen uinnin 48-46 verrattuna mun vauhdinjakoon 45-52. Tästä on siis opittavaa seuraaviin karkeloihin. Tulokset.

Hopeaa! :-)

Mitsku. :-)

Lämmittelyyn oli olemassa hieno iso telttasauna, mihin mahtui porukkaa enemmänkin. Satasen jälkeen lämmitellä piti ja tärkeetä oli uinnin jälkeen ladata paljon vaatetta päälle, ettei yhtään kylmety. Ilma oli päivällä onneksi lämmintä, mutta heti kun aurinko ehti mennä alemmas tuli jo huomattavasti viileämpää. Kävelin aina verryttelynä hotellilta kisapaikalle noin 2,5 km - kroppa ehti lämmetä loistavasti, näissä kisoissa kun ei verryttelyä tehdä vedessä vaan kuivalla. 😊 Kävellessä oli ihana katsella maisemia ja latautua kaiken sen kauneuden keskellä. 💓







Seuraavana lajina mulla oli 50 rinulia. Siihen paransin starttiasentoa ja heti tuntui paremmalta. Osasin vielä liukua ainakin omasta mielestäni just oikean matkan ja pääsin hyvin vedon päälle. Tsemppasin minkä pystyin ja hyökkäsin maaliin. Kuuluttaja kuulutti että "winner of the heat is Kara Johannaaa!". Jes! Maailmanmestaruus kotiin. 😃 Fiilis oli aika mahtava! Aikaa en ehtinyt nähdä ihan heti, mutta myöhemmin Haamun kanssa kaivettiin, että sehän oli maailmanennätys (42,66)! 💪😊 Kisa oli tiukka, voitin satasen maailmanmestarin vain kolmella sadasosalla. Tulokset. 

Video (uin radalla 5):

Huippufiilis maailmanmestaruus ja maailmanennätys. :-)

Näissä kisoissa erikoisuutena oli superfinaalit, mihin lyhyillä matkoilla (25 ja 50) pääsivät uimaan 10 nopeinta ikäluokasta huolimatta. Pääsin sitten uimaan finstan uudestaan nuorison sekaan. 😊 Ihan samoihin en päässyt (43,19), mutta sain starttia taas parannettua. Illan palkintojenjakoseremoniassa oli taas kiva olla, kun talviuintikuningas MP vei myös oman sarjansa mestaruuden. 😊



Iloiset maailmanmestarit!

Sitten oli vuorossa sprinttirinuli - piikkiä kun ei uida altaassa, niin tää oli kyllä jotain ihan uutta. Kisa oli nopeesti ohi - startti ok, kierrokset ok, maalintulo ok, mutta olisin voinut hyökätä maaliin vielä vähän aiemmin. Aika oli 20,02 - harmitti kyllä ettei mennyt alle 20, mutta onnekseni pääsin taas superfinaaliin niin oli mahdollisuus uida uudestaan. Satasen maailmanmestari oli kymmenyksen nopeampi joten hopeaa napsahti taas. 😊 Superfinaaliin keskityin rentoilemalla ja venyttelemällä laiturilla upeassa auringonpaisteessa. Taas oli nuorisoa samalla viivalla, ihan sairaan siistiä oli kyllä päästä uimaan nopeimpien kanssa. Startin sain lähtemään hyvin ja kropasta sai vielä vähän enemmän ulosmitattua. Loppuaika oli 19,82 - kymmenyksen kovempaa kuin sarjan voittaja ja maailmanennätys jälleen! 💪😊 Superfinaali ei vaikuttanut lopputuloksiin, mutta ajat olivat virallisia. MP paineli taas hienosti voittoon. Tulokset. Superfinaalin tulokset.

Superfinaalin video (uin radalla 1):


ME uituna! :-)

Sitten olivat jäljellä viestit. Rinuliviestissä puristettiin todella hienosti hopealle - oma uinti tuntui todella irtonaiselta ja hyvältä. Vapariviestissä mulla oli jännitys päällä, koska ikinä ennen en ollut vaparia noin kylmässä uinut. Siinä on vaan rohkeesti lykättävä naama suoraan veteen ja annettava palaa. Hyvin pystyin uimaan suoraan ja sain käden osumaan pienellä vilkuilulla seinään. Ehkä jatkossa uin kisoissa myös muuta kuin rinulia. 😊 

Tampereen talviuimareiden viestijoukkue.

Oli kyllä huippureissu hyvässä seurassa. Kiitos koko Tampereen talviuimareiden porukalle - on kyllä mahtavaa kun on samanhenkisiä ihmisiä ympärillä. 😊 Nää oli mun ekat talviuinnin MM-kisat, mutta takuulla ei viimeiset - sen verran on ehinyt kipinä tähän lajiin tarttua. Kylmä vesi tuo oman haasteensa uintiin - vaatii sellaista sopivaa mielen hallintaa, että saa kylmän veden vaikutukset pois mielestä. Lisäksi mua kiehtoo se miten tekniikkaa saa kehitettyä kun se ei ole ihan samanlaista kuin altaassa. Hieno laji kaiken kaikkiaan! 😊





Kommentit

  1. I am really surprised by the quality of your constant posts.
    Hi. Sir.. You really are a genius, I feel blessed to be a regular reader of such a blog Thanks so much.. -অনলাইন ইনকাম💕💋 fonts copy paste
    muchWhat is love?

    VastaaPoista
  2. I am really surprised by the quality of your constant posts.
    Hi. Sir.. You really are a genius, I feel blessed to be a regular reader of such a blog Thanks so much.. -অনলাইন ইনকাম💕💋 fonts copy paste
    muchWhat is love?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ultimaattinen kestävyyssuoritus

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä