Kisaviikonloppu

Vuoden ekat uintikisat ovat perinteisesti Viriilit Vinstat, joita on pidetty jo kymmeniä vuosia. Nimi juontaa juurensa Laaksolahden Viriin, joka oli yksi Cetuksen muodostaneista espoolaisista uimaseuroista. Kisaan kuuluu 50 jokaista lajia sekä 100 sekaria ja kaikki uivat ikään perustuvin pistein samassa sarjassa. Kisan aikana on aika haipakka tahti- lajit uidaan puolen tunnin välein eli aikailemaan mihinkään kohtaan ei saa jäädä. Lajin uitua reipasta tahtia verraamaan ja sit vaihtamaan simmaria. Kavereiden kanssa jutteluun ei myöskään jää aikaa, ohi mennessä huikkaillaan tsempit ja nopeet kuulumiset. Suunnittelin alun perin, että vaihdan simmarin joka välissä, mutta sen verran pukua pois kiskoessa ja uutta päälle laittaessa kuluu energiaa, että uin sitten finstat 2 + 2 ja sit sekariin vielä kuiva simmari päälle.

Tyytyväisenä rinulin jälkeen

Perhonen: Tätä uin yleensä kerran vuodessa ja joka kerta on ihan yhtä pihalla miten uidaan perhosta kovaa. Startissa olin nopea - niin nopea, että konkaritoimitsija K vähän vinoili mulle, että olin vähän turhankin nopea. 😉 Delffarit kulkivat unelmasti, mutta vikat 5 metriä puutuivat totuttuun tapaan. Aika puoli sekuntia nopeampi kuin viime vuonna. Erittäin hyvä aloitus. 😊 Verra-altaassa sain Satumaista opastusta perhosen potkuun ja rytmiin, minkä laitoin tiukasti korvan taakse käytettäväksi sekarissa.

Seläri: Starttiavustajan oon uskaltanut nostaa jo tasolle -2 - ihan tykkinä ei startti lähtenyt, mutta hyvin pääsin tekemään delffareita ja veto lähti rullaamaan hyvin. Käännökseen ei ihan jalat osuneet optimaalisesti, ponnistusta en sitten saanut tehtyä maksimaalisesti, joten delffarit takaisin päin eivät olleet ihan niin hyvät. Pääsin uimaan erävoittoon, mikä tuntui hyvältä. Aika oli vain sadasosan hitaampi kuin viime vuonna eli rahkeita parempaakin on kun saa käännöksen onnistumaan. 😊

Ennen seläriä seurakavereiden M ja S kanssa

Selärin vauhtia. Kuva: Simo-Pekka Torsti

Rinuli: Pääsin uimaan kuumaan erään, mikä antaa aina tsemppiä. Startti ja liuku osuivat todella hyvin ja sain ekan piikin pysymään ihan unelmasti kasassa. Oon treeneissä keskittynyt pitämään palautuksen pinnan suuntaisena, yläkropan korkealla, lantion pinnassa, liikuttamaan kämmeniä ja hyökkäämään eteen. Tuntui, että kaikki toimii. 😊 Loppukin tuli melko hyvin ja hups, aika oli 8 kymmenystä nopeampi kuin kaksi viikkoa sitten! Kelpaa ja ehdottomasti pitkästä aikaa hyvä finstan rinuli. Tän saman ajan kun saisi aikaan pitkällä radalla olis ihan huippua.

Rinulia. Kuva: Simo-Pekka Torsti

Vapari: Tykkään uida finstan vaparia viesteissä lentävällä lähdöllä, silloin jotenkin saa liu´un ja uinnin yhdistettyä paremmin. Paukusta kun lähtee, niin tuntuu, että on aina hankalampaa. Tällä kertaa startti ja käännös menivät kyllä hyvin, mutta uinti - ai että, miten saakin sähellettyä yhden finstan aikana! Hengitin melkein koko ajan, vartalon kierto oli olematonta ja tuntui, etten saa mitään irti itsestä. Aika oli huono eli se siitä.

Sekari: Energiaa tuntui vielä olevan jäljellä ennen sekaria, mutta sit alkoikin jännittää. Hassua, kun yleensä oon aika viilipytty. Jenspa oli viereisellä radalla, mistä sai lisäbuustia. Startin jälkeen laitoin perhosessa täytäntöön Satumaiset neuvot, tuntui toimivan hyvin. Selärissä en pitänyt ihan niin kovia kierroksia vaan keskityin pitoon. Käännös osui hyvin ja sit vaan bravuurilajin kimppuun. Jenspa oli selärin jälkeen edellä, mutta rinulissa painoin ohi. Rinuli tuntui jälleen toimivan hyvin, jei! Vaparissa pyrin vaan pitämään vedon pitkänä ja pitävänä. Maalissa moikkasin kunnolla kavereita nimeltä maitohapot. 😊 Aika oli nopein neljään vuoteen - happy!

Ennen sekaria jännittää. Kuva: Simo-Pekka Torsti

Startissa N, minä ja Jenspa. Kuva: Simo-Pekka Torsti

Kisa ohi - tyytyväiset naiset. Kuva: Simo-Pekka Torsti

Oikein hyvä kisa kokonaisuudessaan. Nopeutta en ole hirveästi treenannut, mutta silti perhonen, rinuli ja sekari olivat todella hyviä. Ja aina pitää myös itselle muistuttaa, että finstat ovat mulle alimatkoja. Yhteispisteissä olin kuudes 3014 pisteellä ja parhaana sijoituksena selärin neljäs sija. Parhaat pisteet tulivat tällä kertaa sekarista. Lajikohtaiset tulokset.

Sunnuntaina uitiin vielä Cetus GP vaparit. Halli kuhisi pikku-uimareita ja katsomo pullisteli kannustajia. Joka kerta sitä hämmästyy uimareiden määrää - todellakin tää on yksi iso seura. Ihanaa on aina seurata pienten ja vähän isompienkin innostusta. Uin satasen vaparin ja otin keskittymisen kohteeksi liu´ut ja delffarit. Startista tuli kuusi delffaria (hyvä!), ekasta käännöksetä kolme (hyvä!), tokasta kaksi (ei hyvä) ja viimeisestä yksi (ei hyvä). Hengitys ei toiminut ihan kunnolla ja vikalla piikillä ei jaksanut ihan puristaa kaikkea irti. Aika oli kuitenkin kaksi kymppää nopeampi kuin viime vuonna. Pää ei kuitenkaan ollut niin hyvin mukana kuin olisi tarvinnut.

Syy tuohon on ihan selvä. Itse oon hyvinkin paljon tunne-uimari - kun kaikki asiat ovat kunnossa, tulee huippujälkeä. Nyt kun Juhannusheila on poistunut kuvioista, pitää olla itselle armollinen ja antaa aikaa toipua. Kisoja tulee - life goes on. 😊










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ultimaattinen kestävyyssuoritus

Sitkeä sissi

Kovan työn ulosmittaus