Tekstit

Kisaviikonloppu

Kuva
Vuoden ekat uintikisat ovat perinteisesti Viriilit Vinstat, joita on pidetty jo kymmeniä vuosia. Nimi juontaa juurensa Laaksolahden Viriin, joka oli yksi Cetuksen muodostaneista espoolaisista uimaseuroista. Kisaan kuuluu 50 jokaista lajia sekä 100 sekaria ja kaikki uivat ikään perustuvin pistein samassa sarjassa. Kisan aikana on aika haipakka tahti- lajit uidaan puolen tunnin välein eli aikailemaan mihinkään kohtaan ei saa jäädä. Lajin uitua reipasta tahtia verraamaan ja sit vaihtamaan simmaria. Kavereiden kanssa jutteluun ei myöskään jää aikaa, ohi mennessä huikkaillaan tsempit ja nopeet kuulumiset. Suunnittelin alun perin, että vaihdan simmarin joka välissä, mutta sen verran pukua pois kiskoessa ja uutta päälle laittaessa kuluu energiaa, että uin sitten finstat 2 + 2 ja sit sekariin vielä kuiva simmari päälle.


Perhonen: Tätä uin yleensä kerran vuodessa ja joka kerta on ihan yhtä pihalla miten uidaan perhosta kovaa. Startissa olin nopea - niin nopea, että konkaritoimitsija K vähän v…

Vuosi kasassa osa 3

Kuva
Ja tässä tulee vielä vika osa vuoden 2018 urheilullisista kohokohdista:

Masters EM-uinnit Sloveniassa syyskuussa

Vuoden kohokohtaan pääsin treenaamaan terveenä ja kutina kisoihin lähdettäessä oli sellainen, että hyviä tuloksia oli tuloillaan. Voimaharjoittelu oli tehnyt hyvää ja olo vedessä oli ollut jo pidempään vahva. Ainoa pieni epäilys oli, että olinko kaivellut nopeutta tarpeeksi esiin. Kisapaikka oli tuttu ulkoallas vuoden 2007 Masters EM-uinneista. Hotelli oli sopivan pyörämatkan päässä altaalta, Sohvi-teltta oli mukana Cetuksen mastersien tukikohtana ja maisemat olivat ehkä vielä kauniimmat mitä muistin. Tää oli mun 15. kerta Mastersien EM- tai MM-kisoissa.


Lämmittelylajina oli 50 rinulia, missä pääsi avaamaan paikkoja. 40 sekunnin raja jäi rikkomatta (aika 40,03), mutta nousin ennakkoajoista muutaman pykälän kympin sakkiin. Uinti tuntui viimeisiä vetoja lukuunottamatta irtonaiselta ja vahvalta. Hyvä aloitus! 😊 Päälaji 200 rinulia oli sitten seuraavana päivänä heti aamusta. L…

Vuosi kasassa osa 2

Kuva
Vuoden 2018 urheilullisia kohokohtia osa 2:

Helsinki 1952 avovesiuinti heinäkuussa

Avovesiuintitapahtuma keskellä Helsinkiä on harvinaista herkkua. Helsinki 1952 uinnissa uitiin 1952 metriä Soutustadionin ja vanhan Hulmallahden puretun uimalan välisellä alueella. Tapahtumaan otettiin 52 uimaria ja lähtölaukaus tapahtui Helsingin olympialaisten 1952 hengessä ja kunniaksi samana päivänä ja samaan kellonaikaan kuin avajaiset silloin olivat. Ja mä sovin vielä hyvin siihen riviin ikäni (52) puolesta! 😄 Merivesi oli jopa kuumaa: 26 astetta. En muista koskaan Suomessa uineeni noin lämpimässä merivedessä. Ja tuulet olivat suotuisat niin, että levälautat olivat siirtyneet rannasta etelään. Loisto-olosuhteet siis avovesivauhdin testaamiseen.


Sain lähdön jälkeen vauhdista nopeesti kiinni ja kääntöpaikkaan asti pyrin pitämään vedon pitkänä ja säästämään vähän jalkoja. Kääntöpoijun jälkeen pistin sitten potkurin käyntiin ja muutaman siinä takaisin tullessa taisin ohittaa. Loppuaika oli 31.15, mik…

Vuosi kasassa osa 1

Kuva
Näin vuoden lopussa on tapana vetää vuosi yhteen ja tsekata taaksepäin, mitä kaikkea on tullut puuhasteltua. Tässä mun urheilullisia kohokohtia vuoden 2018 varrelta - osa 1:

24 tunnin hiihto Vierumäellä helmikuussa

Uintikaveri Jenspa sai mut houkuteltua mukaan Cetuskin hiihtää - porukkaan, koska 8 hengen joukkue uupui yhtä uimaria/hiihtäjää. Mä en ollut hiihtänyt yhtään sitten vuosituhannen alun kun opetin lapsi no 2:n hiihtämään. Ei mua kyllä kauaa tarvinnut houkutella - yllytyshulluhan oon. Ja ehkä mä muistan miten hiihdetään. Välineitäkään mulla ei ollut, mutta kiivas surffailu tori.fi:ssä tuotti tulosta ja löytyi sukset, monot ja hienot retrosauvat huokeaan hintaan.


Kerran kävin kokeilemassa Lepuskin laduilla ennen tapahtumaa ja kyllähän mä jotenkin muistin miten hiihdetään. 24 h hiihdossa rundatiin 4,8 km latua ja mä vedin pertsaa kun en ole tuota vapaata koskaan opetellut. Ekalla rundilla vedin kahdet lipat - toiset ylämäkeen niin, että pipokin lensi päästä. 😊 Kolmannet pannut t…

Sata päivää

Kuva
Nyt mun pitää tehdä tunnustus: oon ollut 100 päivää juomatta alkoholia. Jonkun mielestä tuo ei ole aika eikä mikään, mutta itse en muista raskaus- ja imetysaikoja lukuunottamatta olleeni aikuisiällä näin pitkää aikaa ilman alkoholia. Olut, viini, kuohuviini tai drinksu on kuulunut viikonloppuun, kavereiden kanssa tapaamisiin, juhliin, työmatkojen illallisiin, kisojen jälkeen rentoutumiseen ja arkeenkin. Tunnustan olleeni "olut tai kaksi illassa rentouttaa mukavasti"-tyyppi. En todellakaan ole sylkenyt lasiin ja oon ollut se viimeisenä illanvietossa oluttuopin ääressä juttua iskevä kaveri.


Miksi sitten nyt olen ollut ilman alkoholia? Siinäpä kysymys. Vähentäminen tapahtui kesällä vähitellen ja vahingossakin. Juhannusheila on ollut tipattomalla jo useita vuosia ja seurassaan oli luonnollista olla juomatta mitään. Otin kuitenkin lasillisen silloin tällöin. Masters EM-kisojen jälkeen syyskuussa tein sitten tietoisen päätöksen kokeilla olla pidemmän aikaa ilman alkoholia.

Miltä s…

Keho puhuu

Kuva
Aloitelessani maaliskuussa punttikuuria, tehtiin heti alkuun kehonkoostumusmittaus. Sellon Elixiassa on Tanita body composition analyzer, mistä saa monenmoista tietoa. Nainen pilkottiin huolella osiin: vasen käsi, oikea käsi, vasen jalka, oikea jalka ja keskivartalo, mihin kuuluvat vatsa, selkä ja pakara-osasto. Lähtötilanteessa kokonaisrasva-% oli 31,2 ja kropasta löytyi myös läskein kohta - se on toi mun vasen jalka! 😊

Kun aloin tehdä salitreeniä tavoitteellisesti, oli tähtäimenä vain nostaa voimatasoja, parantaa tuloksia ja kokeilla voimapunnerrusta kisoissa. En ollenkaan kuvitellut, että vaikutus kropassa olisi näin suuri. Ylläolevasta taulukosta näkyy, miten lihasta alkoi kertyä ekan kolmen kuukauden aikana, mutta paino pysyi samassa. Rasvaa lähti ensin maltillisesti, mutta isompi pyörä lähti pyörimään kesäkuun ja elokuun välillä. Kroppa alkoi polttaa rasvaa ihan urakalla. 😊

Toki kesällä ehdin treenata todella hyvin ja kokonaistreenimäärä oli enemmän kuin keväällä. Oon aina oll…

Kylmäuintia

Kuva
En ole aiemmin ollut mikään kylmän veden rakastaja. Toki avannossa oon käynyt silloin kun on ollut sauna lähellä, mutta en voi sanoa, että hirveetä hinkua kylmään veteen olisi ollut. Ihanan lämpimän ja pitkän avovesikauden jälkeen ollaan Juhannusheilan kanssa jakettu avovedessä pulahtelua vähitellen ja ainakin omasta puolestani vähän vahingossakin. Ja ihan ilman saunaa. 😊 Syksyllä vedet pysyivät pitkään lämpimänä, mutta pikkuhiljaa alkoi lämpötila tulla lähemmäs kymmentä astetta. Vanhasta kokemuksesta muistan, että 16-17 asteisessa vedessä liikkuu vielä melko mukavasti, mutta kun menee alle 15 asteen niin pää jäätyy ja henki salpautuu.


Kuusijärvellä syyskuussa pystyin uimaan 1000 m 14-asteisessa vedessä. Alkuun tuntui, että en todellakaan laita päätä tonne veteen, mä vetelen nyt vaan tätä rinulia! Reilun sadan metrin rinulin jälkeen ei tuntunutkaan enää missään ja sit pystyikin vetämään vaparia ihan helposti. Juhannusheila paiskoi menemään vaparia ihan heti eikä miehessä näkynyt mitä…