Vuorokauden hiihtohommissa


Niin se murmelipäivä taas koitti - pääsi kiertämään latua sydämensä kyllyydestä. Vierumäellä puitteet olivat kondiksessa ja lunta oli tarpeeksi. 4,8 km latu oli kunnossa ja maisema kaunis kuin mikä! Jenspan kanssa oltiin etujoukoissa ja saatiinkin varattua meidän Cetus Mastersien molemmille joukkueille (8+4) sama luentosali kuin viime vuonna majapaikaksi. Haettiin ajanottochipit ja goodiebägit ja suuntasin sitten voitelukopille molempien suksien kanssa. Koska hiihtokurssilla käyttämäni vapaan välineet olivat priimaa, vuokrasin ne Electrofitiltä.

Hyvä, että oltiin ajoissa, sillä ajokeli ja muut yllättävät esteet tekivät sen, että porukkaa valui paikalle viime tipassa. Lennosta sitten pääsin meidän neljän hengen joukkueen aloittajaksi. Hölkkäsin voitelukopille hakemaan suksiani, mutta mun pertsoja ei näkynyt missään. Voitelija kertoi, että mun "mies" oli hakenut ne jo pois. No, siihen tokaisin, että hienoa, en tiennytkään, että mulla on mies. 😄 Siitähän sitten vitsin aihe kehkeytyi ja meidät luvattiin vihkiä voitelukopilla hiihdon päätteeksi. Tuomarikin löytyi omasta takaa kun R oli ihan valmis siihen hommaan. 😊 No, sukset löytyivät lopulta ja ehdin lähtöön ja "mieskin" tuli esittäytymään.

Minä, Jenspa ja A.I. tulossa ja menossa

Aloitin pertsalla ja yritin pitää vauhdin hillittynä, kun hiihtämistä oli kuitenkin aika paljon tulossa. Ekalla rundilla fiilis oli hyvä ja rennosti pystyin vetämään. Aika oli kuitenkin nopeempi kuin mikään kierros viime vuonna. Neljän hengen porukalla taukoa hiihtojen väliin jää yllättävän vähän, siihen meni muutama kierros tottuessa. Ruokalassa ei saanut aikailla vaan aika tiukasti piti lapata ruuat napaan, ettei myöhästy vaihdosta. Vedin tokan kiekan myös pertsaa ja sitten vaihdoin vapaaseen. Vähän jännitti, miten niillä suksilla pysyn ja pärjään. Tasapainoa piti hakea moneen kertaan, mutta vähitellen alkoi sujua paremmin. Kuokalla menin suurimman osan matkaa ja ylämäet sujuivat hämmentävän hyvin.

Starttiruuhkaa. Kuva: Jenni Harjuoja

Kahden vapaan kierroksen jälkeen sain ottaa pienet torkut. Yövuorot jaettiin noin kahden tunnin pätkiin ja mun yövuoro alkoi klo 1.50. Tavoitteena oli vetää 4 kierrosta ja rohkeesti lähdin vapaalla liikkeelle. Kaksi kierrosta sain tehtyä kohtuullisesti, mutta matka alkoi jo painaa. Otin kunnon mehutauon ja ravistelin jalkoja, mutta kolmannella kierroksella voimat olivat jo ihan loppu. Ei auttanut muu kuin jättää latu hetkeksi tyhjäksi ja hakea super-V jatkamaan urakkaa. Harmitti kyllä, mutta melkein 15 km vapaata yhteen menoon tällaselle aloittelijalle taisi olla enemmän kuin tarpeeksi. Lysähdin patjalle ja sain nukuttuakin vähän.

Lepäilyä hiihtojen välillä, fast-O oli nopein meistä kaikista 😊

Vaihtopaikka

Aamulla vetelin taas kaksi kierrosta pertsaa, sitten kaksi vapaata. Hiihto tuntui hyvältä ja onneksi yön epätoivoa ei enää tullut. Energiatasot pysyivät hyvinä kun muisti vaan syödä ja juoda joka välissä. Tasaiseen tahtiin pystyin kierroksia vetelemään. Kierros 12 oli sitten mulle se vaikein. Keli alkoi tulla liukkaammaksi aukeilla paikoilla, mutta metsässä oli nihkeää ja märkää lunta. Vedin pertsaa ja alkuosa matkaa kulki unelmasti. Vuorotahtia vetelin kuin Marja-Liisa konsanaan, mutta kun ylämäkiosuus alkoi, niin suksen pohjat keräsivät lunta tasaiseen tahtiin. Lykin minkä pystyin, mutta meno oli raskasta kuin mikä eikä alamäessäkään vauhtia oikein tullut lisää. Tökin tasatyöntöä loppuun ja hoipertelin majapaikkaan. Retkahdin patjalle ja mulla oli sellanen olo että leijun metrin verran lattian yläpuolella. Kaverit huolehtivat mulle vettä ja vakuuttivat, että olin kyllä ihan tukevasti kiinni patjassa. 😊 Hetken siinä levytettyäni alkoivat voimat palata ja lähdin sitten vielä yhdelle kierrokselle. On se kroppa vaan kummallinen systeemi kun se noin palautuu!

Minttu ja mä hienoissa Cetus-pipossa (Thanks coach L!). Mintun blogi täällä.

Vikan kierroksen menin vapaata ja lähetin super-V:n vielä kahdelle vikalle rundille. Me saatiin kasaan 283,2 km, mistä mun osuus oli 13 kierrosta eli 62,4 km. Never ever en oo noin paljon hiihtänyt, jei! Me suksittiin sijalle 22 ja hiihtäjäkohtaisia tuloksia voi tutkailla täällä. Meidän 8-hengen joukkue taisteli hienosti sijalle 10. Neljän hengen porukassa hiihtäminen oli tiivistä, mutta ei ollenkaan niin rankkaa kuin oletin. Yöllä hiihtäminen oli raskainta, mutta luultavasti sekin droppi olisi ollut vältettävissä pertsaa hiihtämällä. Lopulta mulle tuli 8 kierrosta vapaata ja 5 pertsaa.

Meidän koko jengi oli ihan 💖 - asenne kohdillaan ja tekemisen meininki. Ihan mahtavaa kuulua tällaseen porukkaan. 😊

Cetuskin hiihtää hardcore - super V, Minttu, minä ja V

Koko jengi kasassa (paitsi ystävämme Stoppari)





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ultimaattinen kestävyyssuoritus

Sitkeä sissi

Kovan työn ulosmittaus