Kohti vähän pidempää uintisuoritusta

Nyt on 54 päivää aikaa mun isoon haasteeseen - Rottnest Channel swim uidaan 22.2.2020 Perthissä Australiassa Cottesloen rannalta Rottnestin saarelle. Kuulin tästä 20 km (tai suorinta tietä 19,7 km) avovesiuinnista jo vuonna 2008 kun oltiin Masters MM-uinneissa juuri noilla hoodeilla. Jotenkin takaraivoon jäi kytemään ajatus, että ehkä mäkin joskus ton voisin uida. Silloin 11 vuotta sitten en ollut ihan hirveesti mitään avovesijuttuja uinut - muutamia kyllä - mutta kipinä oli purrut vahvasti. Aika monta vuotta sitä sitten ehti pyöritellä mielessä kun nyt sitten tuli se hetki, että homma on mahdollista. Ilmoittautumisen sain sisään lokakuun lopussa, lennot varattua ja majoitus on valmiina vuosien takaisen uintikaverin luona. Sari on uinut tän uinnin moneen kertaan - kerran aiemmin yksin ja useasti parin kanssa vuorotellen. Siistiä, että saan parhaat vinkit ja kokemukset konkarilta! 😊

Iloiset Cetus Mastersit 10 km urakan päätteeksi.

Tapahtuman sääntöihin kuuluu, että soolo-uimarin on uitava 10 km testiuinti marraskuun ekan ja helmikuun ekan päivän välillä, jotta tarvittava kunto uinnin läpiviemiseksi on osoitettu. Nettisivuilla on lista Ausseissa ja Uudessa Seelannissa uitavista 10 km tapahtumista, missä sen voi suorittaa. Mä kysyin jo etukäteen olisiko mulla ollut mahdollisuus uida se vaikka elokuussa Kaitalammella, mutta noi päivämäärät olivat ehdottomat. Sain sitten suorittaa uinnin altaassa, mutta niin etten koske pohjaan enkä ota tukea mistään uinnin aikana. Aikaraja uinnille on 4 tuntia ja 15 minuuttia.

Cetuksen Masterseilla on perinteenä uida "tilaa kinkulle" 10 km uinti ennen joulua, joten järjesteltiin se sitten perjantain Espoonlahden vuorolle, niin päästiin uimaan pitkällä radalla. Ihan huippua, että meitä oli monta, matkanteko oli paljon mukavampaa. Aloitettiin normaalin vuoron alusta klo 20.40 ja siitä lähdettiin pyörittelemään. Päätin uida 2 km pätkissä niin kauan kuin pystyy. Jokaisen 2 km jälkeen join elektrolyyttijuomaa ja söin protskupatukkaa tai banaania. Marde auttoi mua ystävällisesti niin en koskenut reunaan, pohjaan enkä rataköyteen. 


Mä ja Marde. :-)

Hyvin jaksoin pyörittää ja homma eteni hyvin. Yritin tankata mahdollisimman paljon juotavaa ja syötävää, etteivät energiat loppuisi. Ekat 4 km menivät vaivatta ja oikeestaan 4-6 km välillä kulki kaikkein parhaiten. Kutosen ja kasin väli oli vaikein, ajatus ei oikein jaksanut pysyä mukana ja veto alkoi selvästi lyhentyä. Viimeisellä tauolla join pullon tyhjäksi ja söin ihan rauhassa. Pidempi tauko auttoi selvästi ja vikat 2 km menivät taas hyvin. Loppuaika oli 3 tuntia 6 minuuttia ja ulos hallista päästiin just puolen yön aikaan. 😊 Kiitos ihanat kaverit seurasta!




Suoritus varmistettiin virallisilla dokumenteilla eli nyt mulla on license to swim. 😀 Toi himppasen yli kolmen tunnin aika on ihan mukiinmenevää vauhtia. Mun kympin enkka altaassa on muistaakseni 2 h 50 min. ja samaa vauhtia oon painellut Kaitalammella märkkärillä. Tavoiteajaksi 20 kilometrille oon haarukoinut 6 ja puoli tuntia. Ajallisesti ei siis mikään ihan ultrasuoritus, mutta kunnioitettava aika vietettäväksi merivedessä. 😊 Tärkeä osa uintia on ruoka- ja juomahuolto. Mulle uppoaa aika hyvin urheillessa myös kiinteä ruoka, mutta suurin osa ravinnosta kannattaa kyllä ottaa nestemäisenä. Kun vedin puolikkaan triathlonin niin muistan että lopussa tuli sellanen olo, että haluaa pureskella jotain. Silloin Joroisilla vedin kourakaupalla suolakurkkuja. 😁

Treeniä oon nyt kääntänyt kestävyyspainotteiseksi, vähemmän salia ja enemmän uintia. Olkapäät ovat tähän asti kestäneet hyvin ja kuivalla voimaharjoittelussa oon keskittynyt elastisuuteen ja sellaseen mukavaan oloon. Jumiin en nyt itseäni halua ajaa. Joogassa ja bodybalancessa käyn säännöllisesti. Kympin uin taas tällä viikolla, mikäs sen parempi tapa viettää lomapäivää. 😊 Vedin 20x500 eri vauhteja ja eri välineillä. Meni mukavasti reippaat kolme tuntia. Kiitos seurasta Marde ja Jenspa! Kymppejä suunnittelin uida vielä pariin kertaan tammi-helmikuussa niin tottuu pidempiaikaiseen käsien pyörittämiseen. Avovesiuintia pääsee treenaamaan sitten vasta paikan päällä, missä oon 5 päivää ennen starttia. Siinä ajassa pitäisi ihan hyvin sopeutua aikaeroon.

Ystäväni avustuksella mulla on nyt kisaan tarvittava huoltovene ja kippari, joka tietää paikalliset olosuhteet. Lisäksi mulla on maailman paras huoltaja - rakas tyttäreni tulee mulle henk. koht. lääkäriksi ja ravintovastaavaksi parin kuukauden Uuden Seelannin ja Australian reppureissun päätteeksi. Tullaan yhtä matkaa sitten kotiin - ihan huippua! 💕

Reittikartta

Jännää tulee olemaan ihan varmasti. Kiva nähdä ja kokea miten kroppa reagoi ja miten kädet jaksaa pyöriä kun matkaa ja aikaa kuluu. Pisin matka, mitä oon samaan sessioon uinut on 25 km (altaassa) eli jonkin näköinen aavistus mulla on siitä fiiliksestä... Mahtavaa on kyllä päästä kokemaan ikoninen massatapahtuma Aussie style - siellä kun uinti on erittäin suosittu kuntoilulaji.

Reittiennätyksistä löytyi myös erikoisuuksia - 20 km on uitu selkää, rinulia ja perhosta, matka on uitu kahteen tai komeen kertaan. Uin tän nyt ekaks vaparia, mutta ehkä seuraavaksi sitten rinulia... 😉


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ultimaattinen kestävyyssuoritus

Sitkeä sissi

Kovan työn ulosmittaus