Avoveteilyä, Suomen Mestaruus ja valmistautumista

Tykkään ihan valtavasti uida avovedessä. Nuorempana en todellakaan ollut mikään vapaauimari tai matkuri. Eräskin espoolainen valmentaja taannoin vertasi mun vaparin tekniikkaa vanhaan perunannostokoneeseen. 😀 Masterseissa vaparia on sitten tullut uitua enemmänkin. Ekoja avovesikokemuksia ovat mulle olleet muutama triathlon 1980-luvulla. Varsinaisia avovesitapahtumia oon ruvennut käymään säännöllisesti tämän vuosituhannen puolella. Pitkäjärven yliuinti elvytettiin vuonna 2001 ja sen jälkeen on tasaisesti tullut uusia tapahtumia mukaan. Yritän ehtiä osallistua mahdollisimman moneen joka vuosi.

Helsinki 1952 uinti done! Kuva: Marko Lysmä

Helsinki 1952 kisa uitiin tänä vuonna toista kertaa. Lähtö oli soutuseura SMARK:in rannasta ja ihan mahtavaa, että on avovesikisa keskellä Helsinkiä, minne pääsee julkisilla kulkuneuvoilla. Puitteet ja keli olivat ihan priimaa - ilma noin 25 astetta ja vesi 22. Märkäpukua ei siis tarvittu. Viime vuonna meri oli jopa kuumaa, nyt todellakin sopivaa. Pientä tuulta oli ilmassa, mutta muuten huippu-olosuhteet. Lähdöstä lähdin aika rauhallisesti ja pyrin pitämään linjan suorana. Vähän tuli kuitenkin kiemurreltua ja haettua kontaktia kanssa-uimareiden kanssa. Kivasti siinä 500 m jälkeen pääsi uimaan aika hyvin omaa uintia. Poijut olivat isoja ja näkyivät vedestä hyvin, mutta joku veti mua aina vähän oikealle. Kääntöpoijun jälkeen lähdin kiristämään ja veto tuntui vahvalta ja pitävältä. Kiristää pyrin koko loppumatkan ajan ja aika hyvin onnistuinkin. Puskin loppusuoralla minkä kropasta lähti ja hyvin kyllä sain itsestä irti.

Porukka lähtövalmiina

Loppuaika oli 33:13,0, mihin oon oikein tyytyväinen. Noin 2 km reissuun mukiinmenevä aika ja varmistus sille, että oon ihan hyvässä kestävyyskunnossa. Uinnin jälkeen oli siistiä paistatella auringossa ja syödä valtavat palautuspullat. 😊 Hyvin järjestetty tapahtuma ja ensi vuonna taas uudelleen mukaan. Kun kävelin kisapaikalta poispäin tuntui työn teko ojentajien ja kylkien lisäksi myös pakararoissa - vau! Koko kropalla on siis tehty töitä. 😊 Tulokset.

Masters-leidit maalissa. Kuva: Marko Lysmä

Samalle viikolle osui Raasepori Open Water-kisa, mikä uitiin kirkasvetisessä Kullaanjärvessä Kisakeskuksen Urheiluopiston alueella. Lämpöä riitti järvessä ja ilmassa ja suurin osa ui ilman märkäpukua. Matkan piti olla 3 km, mutta oikea mitta taisi olla 2,2-2,4 km. Kisa uitiin kahtena kierroksena ja uinti tuntui nihkeämmältä kuin muutama päivä aiemmin. Veto oli kyllä vahvaa ja pieniä poijuja ja suunnistamisen hankaluutta lukuunottamatta ongelmia ei ollut. Kruisailin menemään ihan liikaa mukavuusalueella ja en oikein saanut itseäni piiskattua kisamoodiin. Kisaa olisi kyllä ollut tarjolla, mutta pää oli tällä kertaa eri mieltä. Loppuaika oli 38.12, mikä on kyllä ihan tyydyttävää vauhtia. Niin se fiilis vaihtelee ja toki ei voi olettaakaan, että joka kerta menisi täysin puikkoihin. Joka tapauksessa erittäin hyvää treeniä kohti Mastersien MM-kisoja. Siellä on ohjelmassa 3 km Itä-Kiinan meressä. 😊

Tonne mennään ja kierretään toi saari.

Cetuksen Mastersit urakan jälkeen.

Pitkäjärven yliuinnin jätin sinilevätilanteen vuoksi väliin. Harmi, sillä tapahtuma on perinteinen ja siellä oon niin monet kerrat ollut mukana. Ehkä uinnin siirto aikaisemmaksi esim. kesäkuulle voisi olla vaihtoehto, niin levää ei ehkä sitten olisi ehtinyt kertyä. Toinen mahtava avovesijuttu Kaitalammen kymppi piti myös jättää väliin, koska MM-kisat kolkuttavat jo ihan nurkan takana. Otan kunnian itselleni tän tapahtuman aloittamisesta - uin 10 km Kaitalammessa yksin vuonna 2014. Matkalle sain muutamasta uimarista hetkeksi seuraa. Mahtavaa, että hullusta ideasta on muodostunut upea tapahtuma, joka vetää paljon väkeä.

No sitten, otsikon mukaisesti Suomen mestaruus! Sehän tulikin sellaisessa lajissa kuin roskien lajittelu. 😁 Kyseistä kisaa on yksilöille järjestetty jo vuosia, mutta tänä vuonna oli mukana ekaa kertaa myös yrityssarja. Meidän firma haastettiin mukaan ja lähdin tietty hyppien kiljuen edustamaan ja sain kaveriksi pitkäjalkaisen koripalloilija HH:n. Mehän otettiin homma ihan tosissaan, treenailtiin ainakin mielikuvissa ja hiottiin taktiikkaa. Sehän puri ja me kipitettiin sen minkä jaloista sai irti. 15 palikkaa piti juosta noin 10 m päähän lajitteluastioihin yksi kerrallaan. Laji vaati siis nopeutta, tietoa ja tarkkuutta. Aikaa tähän kului reilut 1.20 eli aikana vastaa noin satasen rinulia. Hengästyy ja hapottaa. 😊 Juttua kisasta täällä.

Voittajien on helppo hymyillä! Koripalloilija on kyykyssä. 😊 Kuva: Ossi Saarinen

Vuoden päätapahtuma Masters MM-kisat luuraavat ihan nurkan takana. Matkalaukku on jo levällään lattialla ja into piukassa. Mulle tää on 16. kerta EM- tai MM-kisoissa. Viimeistelyt ovat menneet hyvin ja vasemman olkapään kipuilua lukuunottamatta kroppa on vireessä. Joka kerta viimeistely on kuitenkin erilaista. Kroppaa pitää kuunnella ja mielelle on annettava tilaa. Erityistä tässä reissussa on myös aikaero - Etelä-Korea on 6 tuntia edellä. Jännittävää nähdä miten kroppa reagoi kun tällaisia kaukomatkoja tulee tehtyä niin harvoin. Ihanaa päästä kisaamaan ja tapaamaan tuttuja ympäri maailmaa. Ohjelmassa mulla on 3 km avovesiuinti, 200 SU, 100 RU, 200 RU, 100 SU ja 50 RU. Aika tuttu ohjelma - ainoa ero on, että avovesiuinti on ensin. Siitä on kaksi päivää aikaa toipua ekaan allaslajiin - eiköhän se onnistu. 😊 Tähän vielä inspiraatioksi mun mitalit (17 kpl) aiemmista kisoista:

EM- ja MM-mitalit rivissä.

Kohti ääretöntä ja sen ylitse! 💪