Kisaputkessa

Masters SM-uintien jälkeen en jäänyt lepäilemään vaan seuraava kisa odotti jo ihan nurkan takana. Hyvinkäällä oli kansallinen lisäpainoleuanvetokisa, minne huristimme Espoon Iron Ladies-kyydillä. Matkalla keskustelimme läheisesti tähän lajiin liittyvästä asiasta - eli painosta. Taivaan tosiasiahan on, että kun koko kroppa ja lisäpaino pitää kiskoa ylös, niin oman ruhon painolla on väliä. Yritin pudottaa pari kiloa, mutta tällä kertaa oli nihkeessä. Vain kilo lähti. Kisapaino 64,1 kg. Toivoin, että enkan tekeminen ei jää siitä kilosta kiinni. Treeni-enkka oli edellisellä viikolla vedetty 16 kg ja kisaenkka SM-kisoissa vedetty 13 kg. Otin taktiikaksi vetää ensin 12 kg, sitten 15 kg ja viimeisellä fiiliksen mukaan 16 tai 17 kg.

Enkkapainot nousee! Kuvat napattu videolta by Lauri Laasala

Kisassa oli 16 osallistujaa eli mukavan napakka kisa. Pääsin aloittamaan koko kisan, koska mentiin painojärjestyksessä eli olin kisan virallinen "heikoin lenkki". 😀 12 kg nousi kevyesti ja nostin sit kisaenkkaan 15 kg. Sekin nousi hyvin ja päätin laittaa vikaan yritykseen 17 kg. Roikkuessa tuntui jo, että täähän on erilaista - näin paljon painoa mulla vyöllä ei ole aiemmin roikkunutkaan. Veto lähti kyllä todella hyvin ja sain loppuosankin vedosta tulemaan vaivatta. Enkka plakkariin, jes! Eikä jäänyt enkka painonpudotuksesta kiinni. 😊 Iron Ladyt super-S ja Minde olivat ihan liekeissä - super-S:lle meidän N50 70 kg sarjan SE 28 kg - upeeta! Ja Minde sai kuin saikin mutkien kautta himoitut enkkapainot 30 kg ylös. Mahtava päivä muutenkin kisan naisvetäjille, enkat paukkuivat. 😃 Tulokset. Ja täällä vielä enkkaveto toisesta kuvakulmasta.

Ennätysnaiset Helka H, N, Minde, Super-S ja minä.

Seuraavana päivänä uitiin seuraava Cetus GP:n osakilpailu - perhosta. Edellisen viikonlopun 200 PU aika 3:20,30 jäi vähän kaivelemaan ja halusin kokeilla lohkeisiko ajasta sekunteja pois kun pääsee uimaan tuoreempana eikä 11 lajia pohjalle uituna. Omissa nimissä oleva SE kajasti silmissä ja sitä lähdin hakemaan. Leuanvetokisa painoi kyllä lihaksissa, mutta en antanut sen häiritä. Lähdin pyörittelemään ja lähti aika mukavasti liikkeelle. Satanen meni kevyesti, mutta sitten alkoi painaa. Rauhoittelin menoa ja pyrin vaan pitämään vedon pitkänä ja liukuvana. Vika finsta oli raskasta, mutta tulihan se SE sieltä! Aika oli 3:16,56 eli lähes 4 sekuntia lohkesi viikon takaisesta ajasta, hienoa! Olo oli kyllä kuin hakatulla, ojentajat ja selkä ihan tulessa. No, ei ton lajin pidä helppoa ollakaan.

Kisaputken päässä odottivat perinteiset Tallinnan Masters-mestaruusuinnit. Noissa karkeloissa oon käynyt muistini mukaan vuodesta 2004 - en aivan joka vuosi, mutta varmaan yli kymmenen kertaa. Cetuksen jengille nää kisat ovat jo legenda ja perinne ja taas saatiin hieno porukka kasaan. Viikolla en ehtinyt käydä yhtään vedessä, mutta salilla kyllä. Hyvä valmistautuminen siis! 😊

Minä ja S ennen perhosta. Kuva: Marko Lysmä

Lauantaina uin ekaksi 100 RU. Kahden viikon takainen lähes täydellinen uinti oli mielessä ja tuntui kyllä hyvältä seiskafemmaan asti. Vikaan käännökseen jouduin liu´uttamaan, joten ulostulo ei ollut niin hyvä kuin olis voinut olla. Yksin uituna sekunnin verran hitaampi aika 1:24,33 on oikeen mukiinmenevä.

Video: Marko Lysmä

100 SKU tuli nopeasti perään ja lähdin rennosti liikkeelle ja pyrin kiristämään loppua kohti. Voimia olikin enemmän kuin odotin ja aikakin hyvä 1:17,80 - kolme kymmenystä parempi kuin kaksi viikkoa aiemmin ja aivan samoihin kuin tammikuussa Viriileissä. Ei huono, sanoisi J. Uotinen. 😁


Video: Marko Lysmä

Päivän päätteeksi uitiin Mix 4x50 vapariviesti ja pääsin lentävällä lähdöllä ankkuroimaan. Meno oli vahvaa ja tuntui lennokkaalta ja pitävältä. Aika oli huiman kova - 31,15 - viiteen vuoteen kovin vaparin viestiosuus. Illalla tankattiin tyytyväisenä ruokaa ja ihailtiin jälleen kerran kaunista Tallinnan vanhaa kaupunkia.

Aamulla ekana vedin 50 PU, mikä ei teknisesti oikein pysynyt kasassa. Vikat metrit olivat aika puutunutta sohimista, mutta siitä huolimatta kiskoin pitkästä aikaa alle 35 - 34,94. Tässä kohtaa sitä aina päättää, että kyllä nyt rupeen treeneissä uimaan enemmän perhosta. Katotaan mikä toteutus sitten tulee olemaan. 😃  

Vieressä rakas treenikaveri S. Video: Marko Lysmä

Toka yksilölaji oli 100 SU, mitä kyllä innokkaana odotin, koska seläri on kulkenut niin hyvin jo pidemmän aikaa. Startissa oli lähtöavustin käytössä ja siitä sain lantiota paremmin ylös pääsin hyvin tekemään delffareita. Vieressä ui etelänaapurin EV, joka on yleensä ollut mua reilusti nopeempi. Ekalla finstalla keskityin rentouteen ja niihin elintärkeisiin delffareihin. Tuntui kivalta ja rennolta, mutta EV meni menojaan. Tokalla finstalla sitten kiristin ja vikassa käännöksessä näin EV:n samaan aikaan veden alla. Puristin vikalla piikillä kaiken mitä kropasta lähti, mutta en ihan saanut kilpakumppania kiinni. Aika oli erittäin hyvä 1:15,40 eli aivan samoihin lukemiin kuin kaksi viikkoa aiemmin. Kun sitten näin väliajat, niin hämmästyin todella: eka finsta oli 38,90 ja toka finsta 36,50 !! Siis niinkuin häh? Toka finsta yli 2 sek kovempaa kuin eka. Voihan sen tietty noinkin uida, mutta ei ole kyllä mitenkään tavanomaista. Ja itselle kyllä ihan eka kerta. 😁 

Loppuun vielä Mix 4x50 sekariviesti. Pääsin aloittamaan seläriä ja vaikka palautus satasesta oli lyhyt ei se tuntunut kropassa juurikaan. Startti meni vähän paremmin kuin satasella, mutta delffarit oikein lensivät! Uinti ei ollut ehkä teknisesti parasta tekemistä, mutta viestihurmiossa saa aina ihmeitä aikaan. Loppuaika oli 35,22, mikä oli muutamia kymmenyksiä kovempi kuin kahden viikon takainen noteeraus. Hyviä aikoja kauttaaltaan ja taso pysyy, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. 😊

Tallinnan kisat ovat kivat siitäkin syystä, että kisoilla on jopa sponsoreita ja kymmenelle parhaalle mies- ja naisuimarille on palkinnot kahden parhaan lajin yhteispisteillä. Palkinnot jaetaan aina uimahallin yläkerrassa olevassa jumppasalissa ja tunnelma on todella kiva ja lämmin. Omat noteeraukset tänä vuonna olivat niin hyviä, että pääsin pokkaamaan ykköspalkinnon. 😃

Naisten 10 parasta. Aika tappi olen tuolla jonon päässä. :-) Kuva: Marko Lysmä

Selvästi pituudesta on uinnissa hyötyä, mutta lyhyydestä ei näytä olevan haittaakaan. 😀 Cetuksen menestystä täydensi LM viemällä miesten kisan voiton ja S olemalla naisissa kuudes. Hieno reissu jälleen kerran hyvässä seurassa.

Voittajat. Kuva: Marko Lysmä

Cetuksen ikiliikkujat. :-)

Olihan aikamoiset kolme viikonloppua! Yhteensä 20 uintistarttia ja leuanvetokisat. Hullua, mutta ihanaa. 😃 Just tätä haluan tehdä ja ihan mahtavaa kun kroppa toimii ja pystyy tollaseen. Selvästi oon päässyt nostamaan tulostasoa seuraavalle levelille ja mikä on todella ilahduttavaa on se, että se myös pysyy siellä eikä isoja droppeja ole tullut. 

Life is good! Seuraavia tavoitteita kohti suu korvissa. 😃 






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ultimaattinen kestävyyssuoritus

Sitkeä sissi

Kovan työn ulosmittaus