Vuosi kasassa osa 1

Näin vuoden lopussa on tapana vetää vuosi yhteen ja tsekata taaksepäin, mitä kaikkea on tullut puuhasteltua. Tässä mun urheilullisia kohokohtia vuoden 2018 varrelta - osa 1:

24 tunnin hiihto Vierumäellä helmikuussa

Uintikaveri Jenspa sai mut houkuteltua mukaan Cetuskin hiihtää - porukkaan, koska 8 hengen joukkue uupui yhtä uimaria/hiihtäjää. Mä en ollut hiihtänyt yhtään sitten vuosituhannen alun kun opetin lapsi no 2:n hiihtämään. Ei mua kyllä kauaa tarvinnut houkutella - yllytyshulluhan oon. Ja ehkä mä muistan miten hiihdetään. Välineitäkään mulla ei ollut, mutta kiivas surffailu tori.fi:ssä tuotti tulosta ja löytyi sukset, monot ja hienot retrosauvat huokeaan hintaan.

Cetuksen iloinen jengi hiihdon jälkeen

Kerran kävin kokeilemassa Lepuskin laduilla ennen tapahtumaa ja kyllähän mä jotenkin muistin miten hiihdetään. 24 h hiihdossa rundatiin 4,8 km latua ja mä vedin pertsaa kun en ole tuota vapaata koskaan opetellut. Ekalla rundilla vedin kahdet lipat - toiset ylämäkeen niin, että pipokin lensi päästä. 😊 Kolmannet pannut tuli sitten yövuorolla kun vaan sutasin sauvalla ohi ja löysin itseni nenälläni hangesta. Kommelluksista huolimatta oli ihan mielettömän hauskaa ja joukkue saavutti ennätysajan.😊 Ja hiihtäminen alkoi tuntua paremmalta kierros kierrokselta. Mintun blogissa juttu päivästä murmelina.

Meikäläisen pertsaa kaapattuna tapahtuman live-feedistä

Masters SM-kisat maaliskuussa Salossa

En viimeistellyt kisoihin mitenkään ja punttikuurin aloituksen jälkeen paikat olivat pikkasen jumissa, mutta fiilis kropassa hyvä. Siitepölyallergia ja katupölyt piinaavat aina keväällä - tänä vuonna homma pysyi melko hyvin hallinnassa. Rinuleissa ja seläreissä uin ihan kohtuullisia aikoja, eniten jännitin 200 perhosta. En ollut uinut lajia moneen vuoteen ja pyörällä kaatumisen seurauksena tulleen olkapäävamman vuoksi perhostelu oli pitkän aikaa lähes mahdotonta. Vähitellen olkapää alkoi antaa myöden ja pepekin sujua. Treeneissä olin keskittynyt tekniikan pitämiseen kasassa ja uin lähinnä piikkejä, mutta paljon. Suomi 100-teemalla uin joulukuussa 2017 100x25 perhosta - siisti fiilis kun jaksaa ja pystyy uimaan 2,5 km perhosta. 😊 Kisa meni hyvin, jaksoin hyvin loppuun ja vika piikki oli jopa nopeampi kuin edellinen. Ja tuloksena SE - hienoa. 😃 Cetus vei jälleen seurojen välisen pistekisan.

Cetuksen voittoisaa jengiä

Me with a bubble. Kuva: Marko Lysmä

Espoo Trail Run toukokuussa

En ole todellakaan mikään juoksija, kympin pystyn tahkomaan just ja just tuntiin ja pidempiä matkoja olen harrastanut harvakseltaan. Puolimaroja oon juossut muistaakseni kolme ja niistä yhden puolikkaan triathlonin päätteeksi. Polkujuoksua oon harrastanut swimrun mielessä sen verran, että koukuttumista on tapahtunut. Luonnossa ja erilaisilla alustoilla juokseminen on todella kivaa ja nautinnollista - pääasiassa. Lähdin Espoo Trail runiin kokeilemaan miten talven ja kevään pikkuhölköttelyt ovat purreet. Lappu rinnassa tulee aina yritettyä vähän kovempaa ja piti myös päästä testaamaan uudet kengät. 7 km rata oli haastava, eksyinkin yhdessä kohdassa kun ei ollut ketään lähettyvillä ja tarkkaavaisuus herpaantui. Pelkäsin alkuun että pääsenkö alle tuntiin ja oonko viimeinen. No, tunti meni alle ihan reilusti ja en ollut viimeinen. 😊 Tästäkin on Mintulla kiva blogikirjoitus. Juoksusta jäi tosi kiva fiilis ja tunne siitä, että kesällä uskaltaa pari swimrunia rykäistä.

Espoon poluilla Mintun kanssa kivassa kevätkelissä

Leppävaaran maauimala

Mitään muuta ei voi sanoa kuin PARATIISI! Toukokuusta lokakuulle harjoitteluolosuhteet ovat NIIN priimaluokkaa, ettei paremmasta väliä. Kesä oli ihanan pitkä ja kuuma, mutta silti löytyi melkein aina hyvin tilaa uida. Leveillä radoilla myös ohittaminen on helpompaa ja sopu sijaa antaa. Perinteisesti otimme Cetuksen Masters-porukan kanssa tiukkoja treeniviikonloppuja uiden kaksi kertaa päivässä. Tehoja ja kilsoja tuli reilusti. Ehdottomasti suosituin sarja oli piikkejä (30-50 kpl) alakooteetä - uiden alaktisesti kovaa, mutta niin ettei happoja muodostu. Erittäin tehokasta ja kehittävää. Oma kesätreeni altaassa on nytkähtänyt ihan toiselle tasolle maauimalan ansiosta. Ja pitkällä radalla uiminen on ihan heaven.

Vesi on mun koti. Kuva: Simo-Pekka Torsti

Näin kivaa meillä oli! Kuva: Simo-Pekka Torsti

Siellä se paratiisi on! Kuvattu lentokoneesta matkalla Sloveniaan Masters EM-kisoihin

Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa.😊






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ultimaattinen kestävyyssuoritus

Sitkeä sissi

Kovan työn ulosmittaus