Tee - nee - riffa!! Ja kuinkas sitten kävikään

Jo vuoden alussa päätimme uintikavereiden Jenspan ja Kartsan kanssa lähteä loppuvuodesta perinteiselle Speedo Masters Finlandin leirille Teneriffalle. Leiriä on pidetty lähes joka vuosi vuodesta 2007 lähtien, itse olen osallistunut juuri tuolle ekalle vuonna 2007 ja nyt sitten taas. 😊 Leiri osuu kyllä loistavaan ajankohtaan, Suomessa kun on pimeää ja märkää ja kylmää ja muutenkin tylsää. Katkaisee arjen mukavasti ja saa valohoitoa.

Kutsuva allas Teneriffalla

Itse kun suurimmaksi osaksi uinnissa valmennan itseäni, niin on aina kiva päästä uimaan jonkun muun tekemiä ohjelmia. Luottokoutsit T ja J duunaavat ohjelmia, missä on enemmän potkuja ja välineillä uintia, mitä yleensä itse teen sekä vähän erilaisia kisavauhtisia sarjoja.

Tokana päivänä esimerkiksi uitiin ylhäältä:
4x100 katkottuna
1. 50 pace200 + 25 pace200 + 25 pace200
2. 50 pace200 + 25 pace200 + 25 pace 100
3. 25 pace200 + 25 pace200 + 25 pace100 + 25 pace100
4. 25 pace200 + 25 pace100 + 25 pace100 + 25 pace50

Vedin kaikki rinulia ja kivasti pääsi kisavauhtisen uinnin makuun niin, ettei tullut alkuun innostuttua uimaan liian kovaa. Ja tekniikkakin pysyi paremmin kasassa näin. Erittäin bueno sarja!

Tokana aamuna lähdin sitten kevyelle aamulenkille. Hotellin vieressä on pikku kukkula, entinen tulivuori tai muu sellainen. Kiipesin kevyttä hölkkää ylös ja ihailin maisemia. Hieno auringonnousu ja kaupunki heräili eloon. Lähdin sitten hölköttelemään alaspäin ja kuiva laavakivi + hiekka kengän alla ei pitänytkään vaan tipahdin takapuolelleni ja vielä liu´uin jonkin matkaa mäkeä alas. Siinä sitten nousin pystyyn ja tsekkasin tilanteen. Jaloissa ei mitään vammaa, mutta kun otin käsillä takaa vastaan niin siinä liukuessa osuin luultavimmin johonkin terävään kiveen, mikä leikkasi ranteen alapuolelta käsivarresta poikittain haavan. Verta alkoi valua ja lähdin sitten nopsaan hölkkäämään hotellille.

Hetki ennen onnettomuutta


Haava oli melko syvä ja järkytin varmaan kavereita enemmän kuin itseäni. Nopeasti hotellin respa sai soitettua lääkärin paikalle ja koutsi T hoiti ensiavun. Lääkäri tuli paikalle ja oli sitä mieltä, että tikkejä tarvitaan. Haavaan ei juurikaan sattunut, eniten kirpaisi haavan puhdistus. Pääsin melko nopeasti lääkäriasemalle, missä haava sitten tikattiin. 7 tikkiä nätissä rivissä ja käsi pakettiin. Säästän teidät lukijat karmeimmilta kuvilta. 😊

Tikattavana

Leiri sai siis vähän erilaisen käänteen. Veteen ei ole asiaa ennen kuin haava on kunnolla kiinni. Vähän tietty harmittaa...aika paljonkin välillä harmittaa... Mutta hyvä, ettei pahemmin käynyt. Hölkkävauhti oli erittäin iisi, enkä lyönyt päätäni ja haava on käsivarressa sivupuolella. Asiasta löytyy siis myös positiivisia puolia. 😊

No, miten se aika sitten kuluu kun ei uimaan pääse? Hyvin kuluu! Oon ollut apukoutsina altaan laidalla, mikä on erittäin mukavaa puuhaa. Aurinko ei tietenkään siinä hommassa haittaa yhtään. Treeni on nyt vähän kevyempää: kävelyä, joogaa ja kevyttä salia. Kärsivällisyys kasvaa veteen pääsyä odotellessa. Ja kuinka ihanaa sinne veteen on sitten taas päästä!

Kävelyllä
Cetuksen muskettisoturit


   

Kommentit

  1. No hei, sitä saa, mitä tilaa :-( olisit pysynyt vedessä... Mut hei mäkin olin altaassa ekan kerran kolmeen viikkoon (älä kerro kenellekään vielä ei olisi saanut), kun haavat on ummessa ja oli pakko päästä :-) tsemppiä sinne, ja niitä aurinkoisia päiviä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vahvempi kuin koskaan ennen

Kakkua, kukkia ja kiitoksia

Tekevälle sattuu ... taas!