Kylmäuintia

En ole aiemmin ollut mikään kylmän veden rakastaja. Toki avannossa oon käynyt silloin kun on ollut sauna lähellä, mutta en voi sanoa, että hirveetä hinkua kylmään veteen olisi ollut. Ihanan lämpimän ja pitkän avovesikauden jälkeen ollaan Juhannusheilan kanssa jakettu avovedessä pulahtelua vähitellen ja ainakin omasta puolestani vähän vahingossakin. Ja ihan ilman saunaa. 😊 Syksyllä vedet pysyivät pitkään lämpimänä, mutta pikkuhiljaa alkoi lämpötila tulla lähemmäs kymmentä astetta. Vanhasta kokemuksesta muistan, että 16-17 asteisessa vedessä liikkuu vielä melko mukavasti, mutta kun menee alle 15 asteen niin pää jäätyy ja henki salpautuu.

Tukholmassa marraskuussa 2018

Kuusijärvellä syyskuussa pystyin uimaan 1000 m 14-asteisessa vedessä. Alkuun tuntui, että en todellakaan laita päätä tonne veteen, mä vetelen nyt vaan tätä rinulia! Reilun sadan metrin rinulin jälkeen ei tuntunutkaan enää missään ja sit pystyikin vetämään vaparia ihan helposti. Juhannusheila paiskoi menemään vaparia ihan heti eikä miehessä näkynyt mitään kylmettymisen merkkejä. Ihailtavaa. Meikä hytisi tän keikan jälkeen kyllä pitkään auton pepunlämmittimestä huolimatta. Mutta yleinen olotila oli kyllä ihan huikee! Veri kiertää ja suu on korvissa. 😊

Tää Kuusijärven keikka oli meille molemmille aika käänteentekevä. Siitä lähtien ollaan zoomailtu avovesipaikkoja aina sieltä päin, missä ollaan liikuttu. Tukhomasta löytyi oikein sopiva ranta mukavan kävelymatkan päästä Vikingin terminaalista. Hiekkarantaa, kalliota ja kunnollinen laituri, missä on monet portaat. Laiturilla on myös penkit, mikä helpottaa vaaterumbaa. 😊  Lokakuun alussa veden lämpötila oli noin 11 astetta, siellä pystyi uimaan 5 minuuttia ja matkaa tuli noin 300 m.

Lokakuussa Tukholmassa

Turusta löytyi oikein ihana uintipaikka:

Uittamon/Ispoisten ranta Turussa

Kaitalammella ollaan pulahdeltu suunnistuslenkkien jälkeen ja Vierumäellä uintileirin lomassa kävin kokeilemassa sprinttirinulia. Veden lämpötila oli noin 5 astetta, aika hyytävää jo! Mutta kyllä se kroppa alkaa jo tottua tohon kylmään veteen.

Selostus: Hyvinkään Stoppari


Dippailujen lomassa alkoi mielessä kyteä ajatus osallistua talviuintikisoihin. SM-kisojen aikaan oon hiihtämässä Vierumäellä 24h hiihtoa eli se ei sovi, mutta kappas kappas, Suomessa järjestetään myös talviuinnin EM-kisat. Sinne siis! 😊  Lajivalintaa pitää vielä miettiä, mutta rinulia nyt ainakin. Vaparia en hirveän kylmässä ole vielä uinut, joku pistää päässä hantiin. Mielen hallintaa ja rohkeutta pitää vielä harjoitella vaparia varten. Juhannusheila puolestaan vetelee vaparia ihan tosta vaan oli veden läpötila mitä tahansa. Kaitalammella viimeksi oli 4 astetta.

Romanttiset treffit Kaitalammen laiturilla


Pitää kysellä kokeneemmilta talviuimareilta neuvoja kisatilanteeseen ja käydä vaan säännöllisesti treenamassa. Omassa kropassa homma tuntuu hienolta, fiilis uinnin jälkeen on ihan mahtava! Ja taas löytyi laji, missä voi kilpailla. 😊



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kakkua, kukkia ja kiitoksia

Vahvempi kuin koskaan ennen

Tekevälle sattuu ... taas!