Rakkaudesta veteen

Huippua. Huikeeta. Mahtavaa. Maagista. Mä oon nyt maailmanmestari. 😃 Välillä vieläkin tulee kylmät väreet kun miettii sitä uintia. 16. kerta Mastersien MM- tai EM-kisoissa ja sieltä se tuli se huippusuoritus oikeaan kohtaan. Maaliin tullessa mulla ei ollut kyllä hajuakaan kuka voitti - ihan mahtavaa oli nähdä isolla taululla oman nimen vieressä numero 1. 😊 Kiljuin ja tuuletin! Ja en ollut ollenkaan niin uupunut kuin yleensä 200 rinulin jälkeen. Endorfiinit hyökkäsivät ihan kunnolla ja sit en osannut muuta kuin hymyillä. Huippua. Huikeeta. Mahtavaa. Maagista. Palkintokorokkeen takana - oli muuten huikeen iso koroke! Kuva: Jacqueline Patel Mennään reissu läpi laji kerrallaan - varoitus: juttu on pitkä! 😀 3 km avovesiuinti Kun Kartsan kanssa päätettiin lähteä kisoihin, otettiin periaatteeksi, että uidaan koko rahan edestä. Avovesikisa oli ennen allaskisoja, mikä hieman mietitytti, mutta ei tollasta kokemusta voinut jättää käyttämättä. Lähdetiin reissuun kolme päivää ...

Tykkään ihan valtavasti uida avovedessä. Nuorempana en todellakaan ollut mikään vapaauimari tai matkuri. Eräskin espoolainen valmentaja taannoin vertasi mun vaparin tekniikkaa vanhaan perunannostokoneeseen. 😀 Masterseissa vaparia on sitten tullut uitua enemmänkin. Ekoja avovesikokemuksia ovat mulle olleet muutama triathlon 1980-luvulla. Varsinaisia avovesitapahtumia oon ruvennut käymään säännöllisesti tämän vuosituhannen puolella. Pitkäjärven yliuinti elvytettiin vuonna 2001 ja sen jälkeen on tasaisesti tullut uusia tapahtumia mukaan. Yritän ehtiä osallistua mahdollisimman moneen joka vuosi. Helsinki 1952 uinti done! Kuva: Marko Lysmä Helsinki 1952 kisa uitiin tänä vuonna toista kertaa. Lähtö oli soutuseura SMARK:in rannasta ja ihan mahtavaa, että on avovesikisa keskellä Helsinkiä, minne pääsee julkisilla kulkuneuvoilla. Puitteet ja keli olivat ihan priimaa - ilma noin 25 astetta ja vesi 22. Märkäpukua ei siis tarvittu. Viime vuonna meri oli jopa kuumaa, nyt todellakin sopivaa....